Miten olisi kupponen kahvia?
toukokuu 5, 2008
Oli pakko palata kirjoittamaan vielä iltasesta yksi päätä vaivaava käyttäytymisriitti ihmisten keskuudessa, mikä lie siinä, että meillä nuorisolla ei ole cojones mennä ja sanoa mitä päässämme liikkuu, syyllistyn tähän joskus harvoin itsekin. Vastakkaisen sukupuolen ihminen on mielestäsi vetävä ja muutaman rohkaisevan mukillisen jälkeen menet pöytään hetken silmäpelin päätteeksi. Ainahan niillä perkeleillä on kikattava hamedemonien legioona mukana ja saat katseita joita vain kaappilesboilta voi tulla.
Pyydät tiskille / tupakalle / terassille / toiseen pöytään hetkeksi tai sitten olet mies ja kysyt suoraan siinä, että voisitteko lie tavata kahden kesken joskus vaikkapa sen kahvikupposen merkeissä. Jos vastaus on myönteinen niin sitten odotat ne perinteiset 3-14 päivää ennen kuin soitat tai laitat viestiä.
Kahvittelupäivänä sitten kylmä suihku, tuoksut kehiin, tukka hyvin mutta ei liian laitetuksi (tai mitä ikinä teetkään). Paikalle ennen toista ja baarimikolle ilmoitus, että “ota maksu tästä kun sen ja sen näköinen neiti tulee”. Sitten kun toinen tulee niin puhutaan säästä, harrastuksista, musiikista, töistä, opiskelusta ja niin edespäin. Anteeksi nyt vain mutta mitä vittua.
Be a man / woman ja kysykää vaikka, että mikä toista pelottaa, miten elämä on oikeasti kohdellut tai jotain vastaavaa semisyvällistä josta ehkä oppii ihmisestä hieman. Molemmissa tapauksissa tietenkin halutaan tutustua vastapuoleen, mutta kai nuo “onpahienosäätuollaulkona”-paskapuheet on kuultu tuhat kertaa. Fucking mood killer I might say.
Toki jos olette herkkiä taiteellisia teen lipittäjiä niin tuo pidemmän kaavan kautta selitetty tie on ehkä se teidän juttu, runkut. Meistä ei ainakaan tule ystäviä jos törmätään. Tällä kertaa tarinassa oli opetus, Älkää olko kliseisiä paskoja joilla ei ole mitään sanottavaa tai tarjottavaa. Kuka helvetti teidän kanssa haluaa paskaisen opiskelijaboksin jakaa.
PS. Baarista saattaa saada naisen / miehen kyllä suoraan mukaankin, mutta niistäkö jotain kestävää? Fuck it. Kokemus on opettanut toisin.
toukokuu 8, 2008 at 1:00 ip
Vihdoin blogi, jota saattaisi jaksaa lukeakin, kaikki ajatukset täsmäävät jossainmäärin.
Nimimerkillä. Pysyn linjoilla.
toukokuu 31, 2008 at 11:19 ap
Jos jonkun tyypin kepeämmät puheenaiheet eivät jaksa kiinnostaa, niin eiköhän se kahvittelu sitten toiminut. Onpahan ainakin selvitetty että ei nappaa.
Ja anteeks vaan, mutta _semisyvällistä_? Sekö on sitten hyvä?
toukokuu 31, 2008 at 1:32 ip
Semisyvällisellä tarkoitan asioita jotka eivät ole liian vakavia kuten uskonto tai kuolema mutta joista jaksaa täysjärkinen nuori ihan vakavasti puhua.
Jos nyt lempiväristä ja harrastuksista aletaan puhumaan niin se vaan itselleni tuottaa sellaisen “sormet kurkkuun” efektin. En minä tätä ihmiskunnan puolesta kirjoitakkaan vaan omia oletuksia ja mielipiteitä pusken esiin.
toukokuu 31, 2008 at 1:50 ip
[...] Hienoiset small talkit kehiin ja mukava hymy. Sanoin suoraan, että haluaisin tavata muussakin kuin näissä merkeissä ujon hymyn kera sain osoitekirjaan yhden uhrin lisää. Nyt sitten perinteiset muutaman päivän odotukset kehiin ja sitten vaikka sinne kahville? [...]