Elämä on laiffii

Rakkaus on tauti, se näyttäisi pesivän ihmisiin ja muuttavan ne täysin toisiksi kuin mitä aikaisempi persoona on ollut. “Uppoa paska!” se huutaa keittössäni, kirosanat ja erinäiset pelonsekaiset huudot saavat oudon merkityksen kun kyseessä ei ole itäeurooppalainen pornoleffa vaan pikkuremonttia tekevä naisihminen.

Ilman sieniä, lääkkeitä tai muita substansseja tuo olotila on varmaan kovin erikoinen.

Erinäisistä syistä kirjoitus jäi kesken kun sen aloittelin muutamia päiviä sitten, mutta nyt tuli sopiva tauko muiden aktiviteettien keskeltä. Kello on 07:06 eikä koko yönä ole uni tullut silmään. Taloushuolet, ihmissuhteet, oma luonne ja perheen ongelmat painavat päätä ihan kiitettävästi, apua en ole edes etsinyt viinaksista vaan istunut ja ihmetellyt kotona viikon ajan. Olen tullut siihen tulokseen, että tässä maailmassa on niitä jotka pärjäävät ja niitä jotka yrittävät pärjätä.

Siinä vaiheessa kun tuntuu että päässä reistaa, mutta hullukaan ei ole eikä masennuskaan taida vaivata niin on se perkele, nyt on vielä lämmin kesäaamu ja viimeisimmät päivät olleet oikein kauniita. Vituttaa vaan niin armottomasti. Mukavat ja onnelliset ihmiset, vihaan teitä.

Fiilisbiisinä soi Leijonamielen ja Putkimiehien Noidankehä