Outo pala pahvia

Tuli tänään postikortti, en oikein tiedä miten siitä pitäisi kirjoitella kun lähettäjä taitaa todellakin käydä lueskelemassa blogia. En tiedä että kuka muukaan australialaiselta IP:ltä kävisi täällä. Sanottakoon nyt kuitenkin suoraan että kortti oli paljon tärkeämpi kuin yksikään joulukortti. Odotin tuota korttia monta kuukautta, yhdessä välissä unohdin jo koko ihmisen ja kortin itseni vuoksi.

Tätä on pirun hankala kirjoittaa, päässä on paljon ajatuksia ja niitä ei vaan pysty tähän nyt laittamaan. Edellinen lause kesti sellaisen 10 minuuttia tuohon laittaa, asia on hankala ja lähettäjänä tietysti vastakkainen sukupuoli jonka kanssa ehkä jotain joskus oli. Olis nyt edes tupakkaa että lähtisi aamu kunnolla käyntiin ja teksti luonnistuisi. En lähettäjälle ole maininnut sanallakaan että kortti tuli perille, mitähän siinä nyt sitten sanoisi. Jotain tekisi kyllä mieli sanoa. Ihmiset ne on hankalia elämänmuotoja.

Oli miten oli, puistokemisti astuu armeijan harmaisiin 07.07.2008 ja tarkoitus olisi lähteä erityistehtäviin tuonne pääkaupunkiseudulle. Katsotaan onko rohis tai kallio muuttunu. Siltä reissulta tuskin Porhjois-Karjalaan palataan enää. Maisemaa on tehnyt mieli vaihtaa joten tämä ei kuulosta sinänsä huonolta.

PS. Ehkäpä seuraava artikkeli koskee taas jotain yleistä yhteiskunnan epäkohtaa. Tässä vaan on juotu niin paljon viinaa viimepäivinä että pää ei pyöri muun kehon tahdissa.