Well Done Me!

Nyt kun tässä ehtii, jaksaa ja kiinnostaa tarinoida niin näin tapahtukoon. Jos joku nyt ei tiedä mistä perinteinen varusmiespalvelus koostuu niin minäpä kerron. Aamulla heräät ennen kuin juhlakansa on edes jatkoilla sammunut. Kuuntelet huutoa tai ainakin vittuilua pitkin päivää. Suoritat tehtäviä joilla ei ole mitään merkitystä tai konkreettista hyötyä kenellekään tai millekään.

Varuskunta-alueelta ei poistuta mihinkään ilman poikkeuslupaa ja majoitustupa jonka jaat noin kymmenen idiootin & hullun kanssa tuntuu ja näyttää ahdistavalta. Kaikkea tekemääsi halutaan rajoittaa ja tapa muokata miehet palvelukseen typerryttää kaikki. Enää ei edes huomaa olevansa osa konetta jossa olet vain pikkuriikkinen turha osa jota ei edes tarvita. Kaikki toimii ilmankin. Asioita ei tehdä koskaan järkevästi vaan aina kuten on käsketty.

Vaikka johtajakaudella nyt hommat hieman helpottuivat niin runko on sama, vastuuta vaan on enemmän ja nyt jos tyrii niin tyrii ns. big time. Panssarintorjuntalinjan aliupseerikoulussa takana joten paska arki on tuttuakin tutumpaa. Palveluksen aikana komppania on nyt viides ja varuskunta toinen. Jonkun verran tullut menoa siis katseltua mutta vaikka seuraava kuinka epämaskuliiniselta kuulostaa, voittaa se aina tuon mitä ylempänä lukee.

Siirryin kuun vaihteessa Kaartin Soittokuntaan varusmiesbändin “esimieheksi”. Hoidan ajotilaukset, yleisjärjestelyt ja teknisen suunnittelun. vedän muutenkin muusikkojen mukana ja vastaan siitä että kaikki pelaa. Muusikkojen kanssa meno on aina aika saatanan hulvatonta eikä ole yhtäkään paskaa päivää tullut vastaan. Kiirettä voi olla kyllä, mutta kun kaikilla on toi tekemisen meininki kova niin ei siitä stressiksi riitä. Toimipaikka Mechelininkadulla töölössä.

Kuten paikan yksikköupseeri sanoi niin se paikka ei ole mikään vankila vaan kesken päivän voi lähteä käymään keskustassa jos ei ole duunia, varustus ja sotilasprotokolla pienessä arvossa ja muutenkin tuntuu siltä kuin tekisi taas duunia. Liksa vaan on huono. Käydään keikoilla ja treenataan, safkataan mukavassa raflassa siinä lähistöllä pienessä porukassa eikä mihinkään ole kiire. Musaa voi kuunnella ja koneella istua pehmeässä tuolissa.

Elämä on valintoja täynnä, tosin kovat respectit niille jotka menevät vielä metsään ryömimään. Mulle riitti 8kk sitä hommaa. Aika kovalle hypetyksellehän tämä kuulostaa, mutta näin vaan on. Majurit tulevat kättelemään pahaista alikessua ja sinutellaan toinen toisiamme samalla kun vedetään vihreät äl ämmät. Ain\’t that a sunshine or wha!

Feels fucking awesome, mutta ei maha midi ^^

Perjantaina narinkkatorilla keräystempauksessa keikka tulossa aamupäivästä, teretulemas o/