Se onkin sitten aika viimeiselle merkinnälle täällä, setä lähtee nyt.

So I smoke green and purple til my dreams come true
Then my eyes turn red
Sky turns grey

Reissussa taasen, kilometrejä on takana tuhansia syksyn aikana. Olen kiertänyt tuttujen ja tuntemattomien luona. Viettänyt sitä elämää mitä kuvitteli haluavansa intin jälkeen. Joku semisapaatti opintojen ja duunin ohella. Korkki on pysynyt kaikesta huolimatta kiinni jo neljättä kuukautta ja alkaa pian olemaan asia josta voi olla edes skidisti ylpeä. Opinnot on mitä on, duuni on kuitenkin se mikä laittaa kulkemaan.

Monena aamuna tuntuu että ei jaksa eikä kiinnosta, vanhat tavat on niin helvetin tiukassa. Yrittävät perkeleet vetää takaisin vetämättömään tilaan mutta jotenki aina duunin jälkeen tuntuu helvetin hyvältä. Yksi järjettömän nätti alan opiskelijakin siellä on ja vähintäänkin hämmentävän kovaa flirttiä välillä niiden skidien keskellä. Pää kylmänä tässä nyt kuitenkin mennään. Huono idea ryssiä mitään duunissa ja rakkauden lähettilään toimi vapaana agenttina on helvetin hauskaa. Miten sitä välillä edes halusikaan muuta.

Kunto ja paino nousee tasaista tahtia, salihommista kadonnut se alkuinnostus mutta rutiinilla menee ja niin kai sen pitääkin. Kello on nyt 01.50 kun kirjoitellaan. Pyörähdin klubikierroksella parin tytön mukana. Yhden bissen kehtasin ottaa kun autolla oltiin, siinä selvänä kun katseli sitä touhua. Jätkät letti geelillä tajuton pokaus käynnissä ja muijat kikattaa kesämekoissaan (pakkasella?!). Onko se nyt sitten tekopyhää vai ei kun itsekin niitä perseitä katseli mutta kyllä vähän hävetti koko touhu. Jätin tytöt mestoille ja narikan kautta majoitukselle.

Eipä tässä siis mikään ole muuttunut hetkeen, joka päivä on sellainen fiilis takaravoissa että mitäs jos. Ottais ja vetäis kunnon perseet. Lähtis menemään ja örveltäis pitkin maita ja mantuja like good old days. Eihän siinä mitään järkeä ole mutta joku vietti vetää kai. Kai se ajan kanssa katoaa.

Facebook lähti myös poistoon, tajusin että mitä vittua sillä tekee. Kuluu turhaan aikaa kun siellä mukatuttujen tekemisiä ihmettelee. Ne ihmiset joihin haluan vielä pitää yhteyttä, siihen löytyy kyllä muutkin keinot.  Alkeellinen elämä on hyvää elämää, poissa hankaluuksista ja houkutuksista.

Irtosuhteille ja kaupungeille joihin en enää koskaan palaa.

Loppupeleissä, ei ole taasen mitään valittamista. Hyvä loskat.

Pesin tänään pari koneellista pyykkiä, tiskasinkin vielä. Toyota sai alleen talvirenkaat ja taisin ostaa uuden lampun, mjoo. Kävin kahvilla ehkä hieman nuoren tytön kanssa, ei se oikein osannut keskustella mistään. Ehkä sitä jännitti tai sitten olin vaan tavallista vastenmielisempi. Kiinnostuneisuus oli luultavimmin yhtä vähäinen molemmilla mutta kun pyydetään niin kyllähän minä käyn, mjoo.

Rupesin tässä miettimään, en pidä itseäni mitenkään erinomaisena ihmisenä. Lapsena olin hankala, koulussa menestyin mutta sen kummempi sosiaalinen toimi ei kiinnostanut. Oli niitä kavereita, mutta mitäpä niistä. Tiesin että pois sieltä on päästävä, jonnekin isompiin ympyröihin, mjoo. Sitten tuli murrosikä. Muutin kotoa, tein paljon virheitä. Liian paljon ja liian ikäviä, en vaihtaisi mitään mutta kadun kyllä. Osaa jopa häpeän, mjoo.

Kiersin monet paikat ja asuin luukussa jos toisessa, materian merkitys katosi täysin. Pari bisseä päivässä ja paska räppi pitivät miehen tyytyväisenä, lähes anorektisen laihana ja kyynisenä päivästä toiseen. Mitä isommat oli kuviot, sen syvemmälle vajosin, mjoo. En ikinä uskonut että näin sanoisin mutta onneksi tuli intti, sen jälkeen nimittäin oli asenne muuttunut ja nöyryyttäkin tuli. Siinä määrin edes että niistä saattoi lähteä jotain työstämään, mjoo.

Kaikki parikymmentä vuotta tullut elettyä aina omissa maailmoissa, ikinä ei käynyt se että tekisi asiat kuten muut. Eläisi sitä kuluttavaa arkea ja hoitaisi asiansa niin kuin pitää. Jännitystä ja valheellista menestystä piti haalia kaikin keinoin. Luulin että olen erilainen kuin muut kun totuus on että olen juuri sellainen kuin muutkin, mjoo.

Elämä nykyään on tylsää, mutta oletan että ei tämä niin vituiks mene kuin Jeesuksen pääsiäinen. Pitää vaan jaksaa.

Tänään ei politiikasta muuta kuin Jukka Vihriälä, iso miinus. Seppo Kääriäinen, iso plus. mjoo.

Mitkä soolot & lyriikat, ajankohtaista.

Niin siis, tänään ei olla vihaisia kenellekään. Ei paranneta maailmaa eikä ihmetellä sitä kuinka hienoa jokin on, tänään vaan löysätään ja pohdiskellaan, mjoo.

Kuvitelkaa mies autoon, tankki täyteen ja reitiksi koko kotimaan tieverkosto. Lähdin perjantain ja lauantain välisenä yönä savosta liikenteeseen. Ilta oli mennyt niin kuin oletinkin ja fiilis oli suhteellisen vapautunut. Ajelin pikkuteitä ja pysähdyin liki jokaisen järven rantaan. Kaikki tietää sen soundin mikä autostereoista lähtee kun kaikki ovet laitetaan kiinni ollen itse ulkona. Sellainen hieman kaukainen ja kumea se on, vain se ääni ja kirkas taivas, sytytä kessu ja istu märälle pientareelle. Siinä oli aika hyvä olla.

Välillä istahdin ABC:lle ja join kahvit, kuuntelin kun väsyneet rekkamiehet murisivat sämpylöiden kuivuutta ja hydrauliikkajärjestelmien vikoja. Siitä oli hyvä taas jatkaa. Toinen fiilis mikä kaikkien tulisi tietää, kun päässä ei liiku mitään. Et murehdi mitään, et tulevaa viikkoa tai menneitä tapahtumia. Vähän kuin kelluisit uima-altaassa hotellin vieressä loman toisena päivänä kun sitä on vielä paljon jäljellä, mutta kun arki on jo jäänyt taakse. Sellaisen fiilis piti hallussaan koko reissun ajan, hyvä musiikki ja bensakoneelle ominainen murina pitkin yötä vei metkasti kohti nirvanaa.

Lauantai-iltana palasin kotiin ja päiväpeittoa repiessä lähti peitot ja lakanat, ei se haitannut. Tuuperruin sänkyyn ja heräsin joitakin tunteja sitten. Tästä on hyvä jatkaa, opinnot menee suunnitelmien mukaan, töitä riittää niin paljon kuin ehtii tehdä ja psyyke tuntuu olevan aika jämäkästi kasassa.  Vaikka kroppa väsyi viikonlopun aikana niin tuntuu että mieli on taas pitkästä aikaa terävä. Oikeastaan summasummarum, tuntuu hyvälle.

Viime aikoina on tullut seurattua yhteiskunnallisia asioita, en ole ennenkään pimennossa ollut mutta kyllä nämä epäkohdat mistä on nyt saanut lukea ovat aika jäätävää touhua.

Suomessa asuu n. 5,5 miljoonaa ihmistä ja yleisradio kuluttaa vuosittain 400 miljoonaa euroa toimintaansa. Keskimäärin YLE:ssä työskentelee 3200 – 4000 ihmistä täyspäiväisesti. Iso-Britanniassa asuu reilut 60 miljoonaa ihmistä ja BBC (YLE:n vastine) työllistää puolet vähemmän henkilöitä. Palkkakulut ovat suurimmat menoerät molemmissa yhtiöissä. Onko tässä siis jotain päin helvettiä? Miksi Mikael Jugner kitisee mahdollisista irtisanomisista ja siitä että all mighty “Suomen kansa, haistakaa vittu” -mediamaksu on liian pieni. Ei minulla ole varaa maksaa sitä edes tuollaisenaan.

On ihanaa että meillä on YLE joka tavoittaa liki kaikki, mutta enhän minä omista TV:tä. En ole omistanut vuosiin, ei sillä. Onhan YLE:n oma tuotanto muutenkin järkyttävää paskaa. Pitäähän meidän medianomeille olla kuitenkin kivat suojatyöpaikat?

FST5, se on se kanava mitä et koskaan katso. Pahinta mitä voi darrassa tapahtua on että makaat sohvalla ja surffailet kanavia kun TV jumittuukin FST:lle ja kaukosäädin tippuu riutuneen ruumiisi toimintasäteen ulkopuolelle. Kuivuneet ruotsalaiset journalistit kertovat tsunamien vaikutuksesta hyppykuppavarpusten pesimäaikaan tornion tulivuorten ympäristössä. Fuck me.,

Tack so mycket. YLE:n kanavakustannuksista 15 % menee FST:lle vaikka sitä katsoo kenialaisen kylän verran ihmisiä. Älkää nyt kuvitelko että kaikki rantaruotsalaiset sitä katsovat, heidänkin mielestä FST5 on täyttä paskaa.

Mikael Jugner, olet tienannu asemassasi 190 000 euroa vuodessa, vaikka et tule nyt valituksi jatkoon ja rakkausvideosi ovat järkyttävää kuraa. Ole onnellinen ja vetäydy julkisuudesta, ehdotan jotain kivaa innovatiivista mainostoimistoa jonka johtotehtävissä sinun ei tarvitse oikeastaan tehdä mitään. Voit myös aloittaa perhokalastuksen, nobody really cares.

Myös vituttaa Pandat, nuo eläinmaailman datanomit. Niitä ei kiinnosta ruoka, seksi eikä yleensä mikään muukaan kuin nukkuminen. Mitä vittua? Eikö evoluution valinta voisi nyt vain toimia ja laji hävitä.

Voisi kommentoida muutamasta muustakin asiasta, mutta en taida mennä pilaamaan tätä olotilaa.

Sain tänään puhelun ystävältä, monessa potenssissa tulvineet perkeleet ja vastaavat kertoivat karua kieltään. Matilda on ärsyttävä lehmä, sillä nimittäin on äidin ostama omistusasunto ja ensimmäisenä pikkuneiti oli kitisemässä keittiöremppaa. Hiljattain siirryin opintojen ohella tekemään työtä erityisavustajana vammautuneille lapsille ja kyseinen duuni kieltämättä laajentaa ajatusmaailmaa.

Itse tuskailen raha-asioiden suhteen jotka ovat kuitenkin hallittavissa, ihmissuhteet askarruttavat suunnassa jos toisessa ja perheen kanssa on paljon korjattavaa viimeisten vuosien jäljiltä. Opinnot jaksavat ihmetyttää päivästä toiseen jaksamisen merkeissä ja päälle kun lisätään normaali “Miksi minä, mitä teen täällä, miksi en sittenkään, tuleekohan tästäkään mitään, ei vittu” -malliset taistelut pään sisällä joita on miljoonia kuormittamassa niin tuntuu että ei ole elämä reilua. En ole varmasti ainoa.

Ongelmat kuuluvat olennaisena osana elämään ja sen olen saanut monta kertaa todistaa että raha ei onneksi merkitse ihmisiin liittyvissä (noin 80 % elämän ongelmista omaan kokemuksiin perustuen) millään tavalla. Köyhä on köyhä mutta onneksi myös yleensä solidaarinen ja kekseliäs pakon edessä. Kaikkien ongelmat tietysti rakentuvat sosiaalisten vaikuttimien ja elämän tilanteiden ympärille, puhutaan tässä iässä käytännössä vastakkaisesta (miksei samastakin) sukupuolesta ja massista mutta tuolla vammautuneiden maailmassa säännöt kirjoitetaan ihan uudestaan.

Vaitiolovelvollisuus rajoittaa aika paljon, mutta jotain voi kertoa. Kun tässä puhun lapsista niin kyseessä on kuitenkin teini-ikäiset ihmiset. Esimerkiksi tänään vein lapsen syömään McDonaldsiin joka ei kuuteen vuoteen syönyt muuten kuin letkun kautta suoraan mahaan. Ei sitä ilmettä voi kuvitella jos ei ole paikalla näkemässä. Laitoksissa muutenkin hoitajia on aivan liian vähän “asiakkaita” kohden joten jo se että oikea keskustelu ja kiinnostus heitä kohtaan näkyy vastapuolen kasvoissa outona kiitollisuutena.

Toinen tapaus, lähdettiin ostamaan eräälle lapselle apteekista silmätippoja ja lääkitystä, mentiin kävellen ja juteltiin niitä näitä. Yhtäkkiä kaveri jäi hieman taaemmas ja kun käännyin katsomaan että mikä kestää niin siellä tuijoteltiin R-kioskin ikkunan mainoksia. “Käydään tuolla jooko! jooko! jooko!”. Käytiin ärrältä ostamassa vähän karkkia ja tuijoteltiin hyllyjä. Sain myöhemmin selville että olin ensimmäinen avustaja joka oli ottanut lapsen mukaan tällaiselle reissulle. Kaikki aikaisemmat käynnit laitoksen ulkopuolella olivat olleet isoissa ryhmissä ja ohjattuja tilanteita suljetuissa paikoissa. Ei siis minkäänlaista kosketusta siihen elämään mikä kuitenkin pyörii aivan vieressä.

Lapsi ei ollut iloinen siitä että sai karkkia vaan siitä että sai käydä ärrällä, tehdä itse ja katsella ilman että joku ohjailee. Puhutaan kuitenkin 16-vuotiaasta.

Jotenkin arkea eläessä tulee sokeaksi sille miten hyvin asiat kuitenkin itsellä on vaikka aina pitää valittaa ja kitistä. Nykyinen duuni on kieltämättä muokannut itseä positiivisempaan suuntaan, vaikka aika syvälliseksi meneekin niin tavallaan he antavat minulle omasta maailmastaan kun tuolla touhuan. En sano että pitäisi pysähtyä miettimään kuten pastori alttarin takaa, niinä yön tunteina kun se uni ei sitten tule niin voi kuitenkin hieman kelailla että onko asiat oikeasti niin huonosti?

Loppukaneettina voimme siis todeta että Matilda todellakin on ajattelematon pikkuhuora? Ei, vammautunut lapsi joka on kasvanut laitoksessa ei tiedä elämästä ulkopuolella mitään eikä siksi osaa ymmärtää monia normaaleja asioita. Ei siellä mietitä että kuka hakee viikonloppuna viinat ja minkä valheen keksisi porukoille kun haluaa dokaamaan. Siellä mietitään että pitää muistaa ottaa lääkkeet, kuntouttaa kehon lihaksia ja syödä. Ne on ne asiat minkä ympärillä kaikki arki pyörii joka ikinen tylsä päivä. Samalla tavalla Matilda joka tulee rikkaasta perheestä eikä ole ehtinyt kohdata muita vaikeuksia elämässä kuin heikon liikunnan arvosanan ja eron ensimmäisestä poikaystävästä on liki täysin tiedoton siitä miten elämä voi oikeasti olla vittumainen yksilöä kohtaan.

Tällaista tällä kertaa, taitaa kaikki olla niin suhteellista? Mietin pitkään että mikä video olisi oikein mainio tämän kertaiseen päätökseen, musiikki nyt on jotain niittivyöemoscenemustatpillifarkutetsinitseäni -väestön voimakasta nyyhkyä mutta itse elävä kuva toimii. Näin syksyn tullessa sedän on pakko kantaa kortensa kekoon ettei tuohonkaan laitokseen tulisi lisää liikenteen takia ikuisesti vammautuneita skidejä. Enjoy and be safe.

Kylläpä oli setä ihmeissään viikonloppuna kun liikuskelin suhteellisen selvänä kanssaeläjien keskuudessa. Kerron teille urpoille taas muutaman faktan elävästä elämästä, ihan hävettää.

1. Liian tyrkyt teiniäpärät ja lippavinopetterit

Nyt jumalauta kakarat loppuu se pelleily, ei mun mielestä teinien dokuiltoihin (ennen ainakaan) kuulunu se toosan jakaminen jokaiselle lätkäpojalle hetikaksminuuttiaNYT!!MENEJO!! -tyylillä siellä lähimmässä pusikossa, Festarit armahdan, mutta siis eipä tässä tartte enää poikien baariin lähteä kun kadultakin saa ja ihan ilmaiseksi. Filthy animals indeed.

Kyllä mä ainakin kattelin vähän naama pitkällä kun tällanen tiukkashortsinen viistoistavee tuli kyöhnäämään mein pikkukaljottelua häiriten ja kyseli että lähetäänkö käymään “tuolla”? Hei anteeks nyt vaan mutta mikä vittu se sun nimi edes on ja sit jos paperit näyttäsit. Varsinaista pariutumista koko lasten kännääminen nykyään ja tylyintä koko hommassa on se että joka minna antaa jottei timo vaan lähde heiluen naapurin kirsin luokse se twelvi päässä. Apinat.

Sit nää kundit, jossain ollaan mun mielestä menty pahasti vikaan kun “miehet” juttelee keskenään siitä miten stadista löytyy paremmat lacosten valikoimat tai kuinka kimmon nahkarannekoru on kalliimpi kuin teron vastaava.

Hei, nyt ihan oikeesti jooko? Miksi mulla on sellanen fiilis, että kaikki metroseksuaalisuus ja “mieskin voi pitää huolta itsestään” -mainonta on purrut liian tehokkaasti. Nuoriso kun on kuitenkin juuri se joukko joka ei pääsääntöisesti osaa lukea mediaa. Surulliselle näyttää tulevaisuus.

2. Pullojen keräilijät

Minä olen tästä maksanut, joten minä myös tasan päätän siitä että minne se menee ja milloin se menee. Mun mielestä ois tosi jees jos saisin juoda loppuun ennen kuin olet sen sillan alle tuoksuvan kätesi kera siinä naaman edessä vaatimassa kuin omaasi takaisin.

Sitten toisekseen, jos mankasta tulee hyvää musaa ja meillä keskimäärin 20-vuotiaiden porukassa on kiva nousu päällä  jutun lentäessä niin millä todennäköisyydellä haluamme sinun jäävän siihen kertomaan elämästäsi? Juuri siitä mistä ei tullut mitään koska diggailit enemmän bulgarialaisesta rajataiteesta etkä usko riistokapitalismiin. Painu nyt vittuun siitä, kiitos.

3. Promillefilosofit

Kuten sanoin, meininki on hyvä ja musa soi, kaikki diggaa toisista ja rakkautta on ilmassa. Yleinen tunnuspiire tulevalle överille on kun joku urpo alkaa sitten vaatimaan kaikkien huomiota ja kertomaan syvällisesti kuinka joko kaikki on perseestä tai kuinka USA:n uusi presidentti ei välttämättä ole tummaihoinen ja Karjala voitaisiin saada takaisin tietyin menetelmin.

Kaikki tietää ne illat jolloin istuskellaan hyvien ihmisten kanssa ja mietitään pahan maailman syvintä olemusta, pitäkää ne mölyt mahassanne jos ihmiset hymyilevät. Meitä ei kiinnosta.

4. Ärsyttävä lutkakaveri

Miksi kaikilla näteillä ja mukavilla naisilla on mukana se ärsyttävä horo joka ei älyä mistään mitään, yleissivistys on suoraan namibialaisesta kylästä ja tilannetaju on yhtä säälittävä kuin pornotähtien sanavarasto.

Ne on just ne muijat millä on se hieman rähjäinen farkkuhame ja paskaiset legginsit. Kikattavat samalla kun amisrane tööttää paikallisen karaokepubin vessassa ja loistavat onnea hymyillen kun ranen veli vie vielä corollalla vuokrayksiön ovelle ja tulee itsekin liukkaille. Painukaa takaisin kohtuun onnettomat, teillä ei ole tulevaisuutta.

5. Hymyilevät persaukiset

Se on ihan jees tyyppi, opiskellut vähän ja joskus kokeillut töitäkin. Kaikki tuntee sen mutta kukaan ei siitä välitä, silti se on ihan vitun symppis. Se on hymyilevä persaukinen joka on aina valmis lähtemään parille, mutta jo ensimmäistä maksaessa tulee se puppyface ja “no mut kuhan noi tuet tulee niin meitsi kyl maksaa takas”.

Setä kertoo nyt teille vinkin, jos ei ole rahaa = ei ryypätä niitä viimeisiä omia ja päälle kaverin ropoja Risoo aivan saatanasti seuraavana aamuna kuinka olin taas taas Nooa ja Mooses ja laupias samarialainen, you ain’t gonna see that money again.

6. Mopoamikset

Nämä on just niitä kundeja jotka yläasteen lopussa mopokortin saatuaan käyttivät aivan kaiken ajan keskustellen derbyn kiihtyvyydestä ja virityksistä ja nauroivat kuinka ajelivat kännissä ilman kypärää vesiliirrossa tai jääkiekkokaukalossa.

Nyt ne istuu baarin nurkassa liian kireät olvin, karhun tai koffin lippikset päässä ja räkivät lattialle katsellen perseitä, ikinä ette kuitenkaan uskalla mitään tehdä. Traktori ja navetta, siinä teidän tulevaisuuden vaimot, senkin sosiaalisesti kyvyttömät paskat. Laittakaa ainakin yksi wunderbaum vielä siihen escortin peiliin ja tsägällä joku kohdan 4. ärsyttävä lutkakaveri sitten siihen vänkärin penkille jää.

7. Vain Elastinen sylkee

Onko pakko räkiä aina ja kaikkialle. Joo ei, se ei ole yhtään cool. Vittu.

8. Katteettomat lupaukset

Perustetaan firma, lähdetään kiinaan, perustetaan perhe, risteily viroon, aloitetaan kuntoilu ja kaikki muutkin hienot ideat mitä humalassa täytyy aina keksiä. Mitä vittua te juopot sössötätte kun teistä ei kuitenkaan siihen ole. En mä jaksa enää kuunnella.

9. Cheekfanit

Tästä nyt ei varmaan tarvitse sanoa mitään? Vihataan.

Yey, tänään muulle kuopiolle satoi kun mun henkinen aurinko paisto estoitta. Opiskelu maistuu, kunto on noussu raketin lailla ja painokin kasvanu hassulla muutamalla kilolla. Meitsi diggailee kovin, olin just etelässä kokeilemassa erinäisiä alkoholituotteita sosiaalisten ympyröiden sulkemana. Siellä ihmettelivät että eikö se vituta olla täällä “landella”.

Kaikki ne aktiviteetit mitä stadis  (ränni, känni, darra ja safka) oli niin on korvattu täällä sit jollain ihan muulla. Sanotaan nyt vaikka silleen, että diggaan kuunnella Avaimen punaista tiiltä, en elää sitä.

Kunhan täs on joku ilta enemmän aikaa niin pitää viimeistellä toi protesti mein sukupolvea vastaan ^^ Till then \o

On edelleen asioita, joiden vuoksi kuolla. Valkoset kengät, onks se sillä selvä?
Sil on kiva kello anna sille pilluu, sil on rahaa ja autokin, vie sut paikkoihin, ostaa sulle kaikkea kivaa, rakkaus on ilmaa.

Vittuun periaatteet, uudet vaatteet! Frendit vaihtelee ku trendit, se oli se julkkis. Huorasiks saadakses olla julkkis?

Mä oon vaan töissä täällä, mä en allekirjota firman linjaa, työnantajat huoraa. Noi on ne levy-yhtiön huorat, oho katso seiskan huoraa. Rahan huorat, pahan huorat, perintätoimiston huorat, tupakkayhtiöiden huorat, aseteollisuuden huorat, vittuun huorat! Eläksä rahan takia vai rahalla? Pahuus elää teissä, vittuun raha meistä!

..with love

Heipä hei, luultavasti sinulla ei ole töitä, muutenhan olisit tuolla tekemässä jotain etkä tätä lukemassa. Jos taas käytät tähän tekstiin vapaa-aikaasi, olet muuten vain epäonnistunut yksilö, minähän voin perustella stressin ja pelkotilojen purkamisella.

Jo mainoksetkin tietävät että hyvä ruoka equals parempi mieli, entäs jos ei ole ruokaa ollenkaan? Mitenkäs jos ei ole edes keittiötä tai asuntoa nyt ylipäätänsä missä kokkailla? Tänään ihmettelemme kalakukkomaan sosiaalitoimen kieroa toimintaa ja poliitikkojen (PS) yritystä kohottaa säälittävästi imagoaan kiusaamalla joitain vähäpätöisiä keskitason virkamiehiä. Hyvä Suomi, hyvin pyyhkii. Not..

Kuopiossa tällä hetkellä opintoja jatkan ja rahat on tiukilla kuten aina ennenkin. Laki määrää kunnan sosiaalitoimen käsittelemään toimeentulotuki-hakemuksen seitsämän päivän sisällä hakemuksen jättöpäivästä ja kiireellisissä tapauksissa yhden päivän aikana. Huom. laki määrää näin.

Hakemusten käsittelyajat ovat täällä nyt venyneet noin kuukauden mittoihin ja tämän lisäksi käsittelijöitä oltiin kaikessa hiljaisuudessa lomauttamassa. Virkamiehet kivojen toimistojensa käytävillä varmaan naureskelivat kahvikupit kädessään, että kylläpä mahtaa köyhempiä taas vituttaa mutta onneksi meillä on kaikki hyvin. Eihän kunnan palkkaamien henkilöiden tarvitse kuntalaisten hyvinvoinnista välittää, varsinkaan sosiaalialalla?

Yksityishenkilöt kirjoittelivat aiheesta lehtien yleisöosastoille ja valittelivat torilla kuinka päättäjät taas kusettavat minkä ehtivät (true dat) mutta noteerattiinko heitä mitenkään? Vasta kun tapaus sai riittävän volyymin niin Perussuomalaiset tekivät asiasta tutkintapyynnön, nyt kun asiasta onneksi nousi kunnon “haloo” niin hymyilevien kuvien kera virkamiehet kertovatkin tulleensa pohdinnan jälkeen toiseen päätökseen, mikä yllätys?

Voin vain kuvitella kuinka vanhan kansan riveissä PS kasvatti hieman suosiotaan vaikkei käytännössä mitään oikeaa tehnyt, oli vain ainoa puolue jota edes kiinnosti hieman se heikomman asia. En itse sinänsä poliittisesti ole aiheesta kiinnostunut, mutta kun taas miettii niin ensin Suomi voittaa MM-futiksen kuin esim. kokoomus tällaista tekisi.

Eletään hyvinvointivaltiossa, mutta kymmenien ellei jopa satojen hakemuksia sisään laittaneiden tuli odotella pelkkää päätöstä kuukauden verran. Helppohan se on minunkin kun on netti ja kiva kämppä, vaatteet puhtaat ja ruokaa riittää, mutta entäs se kellä ei ole mitään? Kyllähän juopot sieltä bluffaa massia mutta kun sekin on vain osa niistä ihmisistä. Vittu onko oikeasti niin että kun valtion virkamiehet käyttävät taksia edustusajoon ja juodaan hienoja viinejä meidän veroeuroilla tai sisustetaan italiasta tuoduilla tavaroilla niin irtisanotulle Terolle ei löydy rahaa ruokaan, lääkkeisiin ja vuokraan kuin vasta kuukauden odotuksen jälkeen?

Ei kaikilla ole vanhempia ja ystäviä jonka luokse kääntyä, älkää yrittäkö mielessänne lieventää tilannetta tai ajatella että kyllähän nyt aina jotenkin pärjää. Kyse ei ole siitä, jos minä maksan veroja yhteiskunnalle niin minä oletan että kun kusiset paikat tulevat niin apua saa, ei ehkä samana päivänä mutta ei todellakaan vasta kuukauden päästä. Ei päättäjiä kiinnosta yksittäisen ihmisen kohtalo mikäli se ei saa mediaa taaksensa. Omalla volvolla ajellaan vaimon luokse omakotitaloalueelle pois keskustasta ja illalla tehdään perhoja kellarissa alkusyksyn kalareissuja varten. Ei se ole ollenkaan huono juttu jos päivät pitkät istuu joutupalavereissa kauhtunut puku päällä ja liksa juoksee.

Onhan tää nyt aivan päin helvettiä. Tälläkin hetkellä tuolla on jengiä kusessa, ilman yöpaikkaa on jo ruffia mutta lääkehoitojen korvauksia joudutaan venaamaan eikä makaroonien kanssa ole varaa edes lihapulliin.

Kieltämättä on kyllä kurjaa ajatella nykyisin niitä frendejä joille ei käyny niin hyvin että joku tuli väkisten hörhöilyn ja henkilön väliin. Pääkoppa on jännä värkki, indeed. Kuukausi ilman röökiä takana 33 minuutin kuluttua.

Sit kun tää on ohi mä voin istua alas
ja viimeistään sillon se pallo tippuu jalast
Ei enää taakkaa, ei masennuksii syvimpii
vaan tyytyväinen hymy, mä sentään yritin
Sit kun tää on ohi mä en kelaa menetystä
paljon oli rahaa, tavaraa tai menestystä

katon elämääni ylhäält, alitin tai ylitin
siitä se ei jää kiinni, mä sentään yritin

Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti, eli erittäin vähän. 0.000000071 % todennäköisyydellä yksi tämän blogin lukijoista ei herää huomenna.

Been a while, syynä on kiehtova perkele nimeltään elämä joka on kuljetellut taas aiheuttaen kiireitä. Seuraa elämän tosiasioita, osa näistäkin on hetki sitten koettuja ja osa pidempään päässä pyörineitä ajatelmia. Kaikkia yhdistää se, että ne ovat tosia. Jos olet eri mieltä, painu helvettiin mun internetistä.

1. Elämän tarkoitus & jumalakäsite

Tähän ikään mennessä kun on jo kokenut huomattavan paljon erilaisia vastoinkäymisiä ihmissuhteiden, talouden, perheen, onnen, toiveiden, töiden, tulevaisuuden, ystävien, kuoleman ja päihteiden kanssa kekkaloidessa niin sitä vois vittu vaipua kyyniseksi. Kotoa junnuna lähteneenä elämä alkoi vittuilemaan teinille tasaiseen tahtiin, nyt kun katsoo taakse niin hetkeäkään en kuitenkaan vaihtais tästä elämänkoulusta.

Ihmisen olemassa ololle on tasan kaksi mahdollisuutta, riippuen siitä kannattaako evoluutioteoriaa vai all mighty fellaa. Ensin käsitellään darwinistien kehitysoppia. Mikäli todellakin on käynyt niin että kaikki tämä mitä ympärillä nähdään on seurausta siitä että jossain pala määrittelemätöntä tauhkaa pamahti ja synnytti keisarileikkauksella galaksit, planeetat, kuut, ekosysteemit ja soluihin pohjautuvan elämänmuodon niin fine, on oikeasti aika monta sattumaa toisen perään. Kyllähän lotossakin joku aina voittaa. Huvittavaa / säälittävää vaan kaikessa tässä on se, että jos ihmisestä tuli mitä tuli apinan kaltaisten vaiheiden seurauksena niin me olemme myös evoluution miekan terävä kärki sekä samalla se laji joka tulee tämänkin vahinkoplaneetan tuhoamaan. Fuck, enpä haluaisi elää maapallolla 200 vuoden päästä. Terveisiä lapsenlapsille, koittakaa pärjätä.

Tässä pöydällä nyt on kännykkää, verkkopankin tunnuksia, värjättyjä juomalaseja ja nahkalompakkoa. Television kaukosäädin ja laskuja (aina pitää olla laskuja..). Ei mulle mahdu millään päähän, että kuinka vitussa kaikki suhdannetieteet ja teknologia plus muut miljardit ihmisen kehittämät asiat etc. etc. voisi olla seurausta siitä että alkuaineita meni sekaisin tyhjiössä X ja päätti räjähtää. Eihän se nyt vaan mene niin, jotain ihmeellistä ja suurempaa siis on ja siitä olen vakuuttunut. Mitä se sitten taas on niin siihen on paha mennä kyllä valehtelemaan.

Jumala, kirjoitetaan isolla J:llä vaikkei olisi edes lauseen alussa. Mikä, missä, miksi, milloin, miten, mille, mistä ja monia muita kysymyksiä tulee mieleen jos tästä ruetaan puhumaan. Juutalaisilla, luterilaisilla, helluntalaisilla, vapaakirkolla, islamisteilla, lahkoilla, pakanoilla, buddhisteilla ja kaikilla miljoonilla muilla uskonnoilla on yleensä Jahve aka Jumala. On pyhää kirjoitusta ja on vanhaa kirjoitusta, on näkyjä ja on ikoneita, on kuulopuheita ja on profeettoja. Miten minkään uskonnon edustajat kehtaavat markkinoida omaa uskontoaan parhaana ja myydä varmaa taivaspaikkaa kun näiden “firmojen” tuloksia ei voi mitata pesupulverin tehon tapaan, tuliko valkeaa vai eikö tullut?

Elämässä oli vaikeiden aikojen lisäksi tällainen vielä vaikeampi aika kun mentiin syvällä ja lujaa, silloin tuli oikeasti kuunneltua ja katseltua alan markkinoita, en löytänyt omaa pesupulveriani. Ymmärrän tosin niitä jotka uskovat “perinteiseen” Jumalaan. Onhan kaikelle tälle kaikelle pelleilylle jota elämäksi kutsutaan oltava joku selitys jota tiede ei tarjoa.

Hieman ennen armeijan harmaita tutustuin karman lakiin jota ei sinänsä eletä tai siihen silmittömästi rukoillen uskota. Kunnioitan muita ja autan aina kun voin, olen ystävällinen niin kaikki tämä tulee takaisin ja niinhän se menee. Ihmiset joiden seurassa tulee oltua huomaavat yleensä hyvät ihmiset ja business menee vice versa. En väitä olevani mikään pyhimys, päinvastoin. Välillä (yleensä?) kovinkin paska jätkä. Tämä karma vaan on helppo asia pitää mielessä joka sisäistää fiksun käyttäytymisen mallin. Seuraavaan elämään seuraaviin asioihin en ota mitään kantaa. Varmaa on kuitenkin se, että jokainen päättää mitä itsestään tekee ja millä keinoin. Kohtaloa ei ole olemassa vaan ihminen joko tuhoaa tai ruokkii menestystään.

2. Masennus & vitutus

Saatavilla eri koossa, pakkauksessa, muodossa ja värillä. Skaala on laaja alkaen siitä kun naapurin timolla on vuoden uudempi Corolla ilmastoinnilla ja päättyen itsemurhaan harhojen ja henkisen kykenemättömyyden takia. Kiitän elämän tarjoamaa koulutusta ja hyvää kasvatusta (ei se nyt täysin hukkaan äiti mennyt) siitä että vaikka paljon on koettu ja nähty niin tässä ollaan ja missä kunnossa vielä. Tätä kirjoitellessa on 20 päivä ilman röökiä vuosien imemisen jälkeen ja himo ottaa brenkkua anytime entiseen tyyliin on kadonnut oikeastaan olemattomiin.

Taipumus vajota pään sisällä on ainakin omalla kohdalla johtunut sisällön puutteesta elämässä, omasta erakoitumisesta, toiveiden ja unelmien murskautumisesta, ihmissuhteista, taloudellisesta tilanteesta sekä kaikista pienistä arjen vastoinkäymisistä. Ilman lähiomaisia ja väliintuloa näin todellakin saadaan aikaan se yhteiskunnasta vieraantunut nuori joka pilaa tulevaisuutensa ja itsensä.

Pikkuvitutus ja huonot päivät on asioina sellaisia joista kerrotaan muille, avautuminen on normaalia ja vahingosta iloitsevat ihmiset saavat viihdettä sinun purkaessa, yhteiskunta panostaakin paljon niihin jotka kykenevät kertomaan siitä mikä painaa, miksi opinnot eivät suju eikä pillukaan kiinnosta tietokonetta enempää. Ottakaa nyt hyvät ihmiset askel taakse ja ymmärtäkää. Koulusurmaajat, länsimaiset itsemurhapommittajat ja yleensäkin itsemurhan tai muun traagisen teon tehneet ovat aivan eri kategoriaa. Ei heidän suusta kuulla avun pyyntöjä, eivät he istuneet odottamassa tunteja terveyskeskuksessa saadakseen taas ajan seuraavalle lekurille jota kiinnostaa yhtä vähän kuin työläisihmisen kohtalo poliitikkoa. Eivät ne ihmiset pitäneet itsestään meteliä eivätkä tule jatkossakaan pitämään, viestit ja viimehetken varoitukset ovat sitten taas asia erikseen.

Tähänkin pätee viisaus vanhoilta ajoilta. Vähemmän puhetta, enemmän tekoja.

3. Itsetunto

En ole koskaan päässyt tasapainoon muiden ihmisten kanssa, suurin osa teistä ärsyttää aivan helvetisti. Yleisesti ottaen vaikeita. Rakastan itseäni siinä määrin että en voi käsittää teitä. Onko paineet nyky-yhteiskunnassa ulkonäön kohdalla niin suuret enkä mä vaan ole tajunnut sitä. Jaan ihmiset karkeasti kahteen kategoriaan. Muut tietävät, siispä olen ja Minä tiedän, siispä olen.

Luuletteko te oikeasti, että vähäpätöinen uranne tai saavutukset mitataan jossain muualla kuin omassa päässänne? “Muut tietävät” -ihmiset pyrkivät korkeisiin virkoihin, tyylikkääseen elämään, saavutuksiin ja ansioihin. Loistavat sosiaalisesti kyvyttömien keskellä ja näyttävät kuorrutetulta kakulta, mutta kuten historia näyttää. Ei raha eikä loisto tuo onnea. Ainoa mihin nämä ihmiset kykenevät muiden kanssa on smalltalk ja kivat kahvituokiot kerran kuussa.

“Minä tiedän” -ihmiset taas saattavat olla mitä yhteiskuntaluokkaa tahansa, mutta tärkeintä elämässä on muut ihmiset ja rakkaus, kiireetön elämä ei ole utopiaa edes uraputkessa kiitäville ihmisille. Jos aikaa haluaa tehdä jollekin asialle tai ihmiselle niin se onnistuu, tarvitaan vain halu. Onneksi melkein kaikilla meistä on sellainen mummo tai ukki, vanhalla iällä ihmisillä on aikaa omistautua läheisille ja sen onnellisuuden kun joku heistä tulee käymään näkee jo kilometrin päästä. Feel the fucking love ja pyrkikää samaan jo nuorella iällä.

……………………………………………………

Jos nyt vähän purkamiselle vaikutti niin vastoin ja päin päinvastoin, mulla on asiat pulkassa.

Joopas, jeesuslapsella oli jotain merkittävää näinä päivinä vuodesta ja sen kunniaksi pari juhlalomaa + viikonloppuloma + anotut lomat tuli kuin itsestään, tarpeeseen tulivatkin. Hyppäsin torstai-iltana junaan suuntana Iisalmi jälleen kerran. Porukat oli lähdössä faijan metsästyskaverin syntymäpäiville ja kissakoira duo tarvitsi hoitajaa. Ajattelinkin siis että iso talo omassa käytössä ilmaisen safkan ja viinojen suhteen ei ole yhtään hassumpi tapa vietellä tätäkään juhlapyhää.

Viinakset meni kyllä alas mutta ruokaa ei kaapeissa ollut nimeksikään ja kauppareissuhan siitä sitten tuli. Niin ja Iisalmen Bepopissa soi Katri Helena. En edes kysy miksi. Kovin ristiriitaista. Tulee taas hyvinkin selkeästi mieleen se miksi muutin täältä pois.

Amikset räkivät toriparkkiin, ihmiset pelkäävät tuntemattomia ja kiertävät kaukaa kaikki joiden kanssa ei oltu vähintään rinnakkaisluokalla peruskoulussa. Erilaisuutta ei pahemmin kunnioiteta vaan se mitä ei kylän jim’n jill kloonista saa ostettua, sitä ei myöskään päällä pidetä. Jos olet rento, olet hippi. Jos olet hiljainen, olet homo.

Kuitenkin tyylikkäästi yöelämässä luovien itselläni oli hauskaa ja törmäsin mukaviin tuttavuuksiin. Selvisin kotiin nukkumaan ja sain vieläpä aamulla todeta ottaneeni jostain sikareita taskuun. Niitä oli kiva darrasaunan jälkeen kuistilla poltella. Kissa kierteli jaloissa huomiota kerjäten, aurinko lämmitti
ja söin lihakukkoa. Joissain asioissa stadin vilinäkään ei pärjää kodille.

Chillllll….