Forgotten by Satan?

Illalla on kiva istuskella vaihteeksi koneella ja kirjoitella siitä miten ei viikonloppuna aiokaan tehdä mitään eikä niin päin, että ihmettelee mihin kaikki baksit ja ihmissuhteet meni viikonlopun ränneissä. Hyvä minä! Vaikka en itseäni kovin homona pidäkään niin kummasti Jason Mraz nostaa fiiliksiä.

Oltiin keikalla rajavartioston 90v-bileissä isoja herroja viihdyttämässä ja meininki sen kuin koheni kohden illan loppua. Muutenkin viimeisimmät viikot on mennyt aika lepposissa merkeissä. Huomenna pitäis olla “koesoitossa” mukana kun meille tulee vieraileva solisti tyyppaamaan josko kemiat kohtaa ja saatais uutta proggista kehiin.

Ei tässä, taas on yks viikko takana ja kohta paukkuu sataset, TJ 104. Iltaa viihdyttämään:

Rare Exports part. 1

Rare Exports part. 2

Well Done Me!

Nyt kun tässä ehtii, jaksaa ja kiinnostaa tarinoida niin näin tapahtukoon. Jos joku nyt ei tiedä mistä perinteinen varusmiespalvelus koostuu niin minäpä kerron. Aamulla heräät ennen kuin juhlakansa on edes jatkoilla sammunut. Kuuntelet huutoa tai ainakin vittuilua pitkin päivää. Suoritat tehtäviä joilla ei ole mitään merkitystä tai konkreettista hyötyä kenellekään tai millekään.

Varuskunta-alueelta ei poistuta mihinkään ilman poikkeuslupaa ja majoitustupa jonka jaat noin kymmenen idiootin & hullun kanssa tuntuu ja näyttää ahdistavalta. Kaikkea tekemääsi halutaan rajoittaa ja tapa muokata miehet palvelukseen typerryttää kaikki. Enää ei edes huomaa olevansa osa konetta jossa olet vain pikkuriikkinen turha osa jota ei edes tarvita. Kaikki toimii ilmankin. Asioita ei tehdä koskaan järkevästi vaan aina kuten on käsketty.

Vaikka johtajakaudella nyt hommat hieman helpottuivat niin runko on sama, vastuuta vaan on enemmän ja nyt jos tyrii niin tyrii ns. big time. Panssarintorjuntalinjan aliupseerikoulussa takana joten paska arki on tuttuakin tutumpaa. Palveluksen aikana komppania on nyt viides ja varuskunta toinen. Jonkun verran tullut menoa siis katseltua mutta vaikka seuraava kuinka epämaskuliiniselta kuulostaa, voittaa se aina tuon mitä ylempänä lukee.

Siirryin kuun vaihteessa Kaartin Soittokuntaan varusmiesbändin “esimieheksi”. Hoidan ajotilaukset, yleisjärjestelyt ja teknisen suunnittelun. vedän muutenkin muusikkojen mukana ja vastaan siitä että kaikki pelaa. Muusikkojen kanssa meno on aina aika saatanan hulvatonta eikä ole yhtäkään paskaa päivää tullut vastaan. Kiirettä voi olla kyllä, mutta kun kaikilla on toi tekemisen meininki kova niin ei siitä stressiksi riitä. Toimipaikka Mechelininkadulla töölössä.

Kuten paikan yksikköupseeri sanoi niin se paikka ei ole mikään vankila vaan kesken päivän voi lähteä käymään keskustassa jos ei ole duunia, varustus ja sotilasprotokolla pienessä arvossa ja muutenkin tuntuu siltä kuin tekisi taas duunia. Liksa vaan on huono. Käydään keikoilla ja treenataan, safkataan mukavassa raflassa siinä lähistöllä pienessä porukassa eikä mihinkään ole kiire. Musaa voi kuunnella ja koneella istua pehmeässä tuolissa.

Elämä on valintoja täynnä, tosin kovat respectit niille jotka menevät vielä metsään ryömimään. Mulle riitti 8kk sitä hommaa. Aika kovalle hypetyksellehän tämä kuulostaa, mutta näin vaan on. Majurit tulevat kättelemään pahaista alikessua ja sinutellaan toinen toisiamme samalla kun vedetään vihreät äl ämmät. Ain\’t that a sunshine or wha!

Feels fucking awesome, mutta ei maha midi ^^

Perjantaina narinkkatorilla keräystempauksessa keikka tulossa aamupäivästä, teretulemas o/

Whaa?

Eipä ole ehtinyt kirjoitella kuukausiin, intti jatkuu ja fiilikset aika katossa. Märässä poterossa kyhjöttäminen on vaihtunut mukaviin hommiin joista on oikeasti siviilissä hyötyä ja päivät menee erikoiskomennuksella töölössä.

Takana ne ajat kun mietti että voi helvetti tätä on vielä paljon. Alle neljä kuukautta ja sitten voi jatkaa työelämässä puhumattakaan aloilleen asettumisesta tai matkustelusta.

Mutta kun taaskaan ei jouda sen kummemmin selittelemään niin annetaan jälleen biisin puhua puolestaan. Joensuuhun kaikki hyvät, pärjäilkää.

They say I’m a natural born pessimist — and that’s fuckin’ wild/

Must’ve come with my mother’s smile and father’s bullheadedness/

I pull ahead and get pulled back, but I keep struggling/

Son, I feel like I couldn’t catch a break beat juggling/

Still I reach upward and on, and proceed trudging along/

But the scene’s shrugging us off, so…
I just remember that every dream comes with a scar when I see something I want/

When it seems nothing is wrong, well — I gotta keep telling myself to stop/

Liskot vai lenkkarit?

Todiin, pohjoisen poika otti ja ryyppäsi taas parit lomat putkeen. Sitten tuli se fiilis että kalja on pahaa ja röökiä palaa ihan liikaa. Näitä kausia tulee aina jostain syystä välillä. Nyt käynyt viidessä päivässä kolme kertaa jonkun 8 km lenkin ja vetänyt vielä kuntopiirit päälle. Olo on freesi eikä rahaa pala. Miksei aina jaksa tällasta tsettiä?

Ylihuomenna jouluaatto, en oikein tiedä että masentaako kasarmilla oleminen vai se että olisi yks vitun hailee olla lomilla. Ei jaksa kiinnostaa matkustaa porukoiden luokse pohjoiseen jauhamaan teennäistä “kyllähän mulla kaikki hyvin on..” -tsettiä. Avata parit hugo bossin paketit ja tulla sitten parin päivän päästä steissille kattomaan tätä samaa paskaa.

Nyt voikin oikeasti sanoa että toivottavasti tämä innostus liikkua kestää, jos vielä lauttasaaren kämpästä tulee todellisuutta niin alkaa tuntumaan aika hyvälle. Tässä ollaan vähän heikunkeikun ja vaapulavissun taas mentaliteetin kanssa. Kohta tulee uudet alokkaat. Puistokemisti pääsemässä vallan kahvaan kiinni, toivottavasti kaikki menee hyvin.

Kaikille Joulun mukavassa seurassa “kuusen ympärillä” viettäville, nauttikaa jokaisesta hetkestä. Tähän ikään tullessa on se lahjojen merkityskin näköjään jäänyt. Siitä on pitkä aika kun viimeksi rustailin. Ei ole kai hyvät depikset iskenyt että jaksaisi. Katsotaan mitä vuoden vaihde tuo tullessaan sitten ^^

From teh audiobox:

Classic..

Right Here Right Now

Fiilis on hyvä, pääsin intistä vähäks aikaa veke ja kohta toi puolen vuoden kärsimys on takana. Seuraavat puol onkin sitten johtajakautta jolloin ei itte tarvitse hikoilla pahemmin. Ei ole taaskaan kykyä ja taitoa kertoilla sen suurempia satuja. Rauhallista Baby Jesuksen syntymäkuukauden odottelua kaikille.

Skinka

Heipä hei, tässä ollaan tuplakinkkua viettelemässä. Te joille termi ei ole tuttu niin lyhykäisyydessään se tarkoittaa sitä että varusmies homehtuu prikaatin / rykmentin porttien sisäpuolella kolme viikkoa ilman pääsyä ulkomaailmaan. Nuppihan täällä sekoaa.

Tukiverkosto löytyy onneksi omasta tuvasta sillä mikäs sen parempi olkapää kuin samassa sopassa keitetty vanki. Tosin kun tämä kinkku päättyy niin AUK on suht. finaalissa ja se tarkoittaa sitä että lempeät tuulet (vaikkakin pakkasta tuovat) alkavat puhaltaa ja elämä helpottuu. Ostin uuden sängynkin, pitäisi päästä koeajamaan se. Tahdon kotiin, paska haisee ja banjot soi kuten faija olis sanonu mutta mihkään en ole sitten vissiin menossa.

Reservin aurinko ei paista, ei vielä pitkään aikaan. Kaikki te jotka makaatte siellä kenties viltin alla ja kuuntelette hyvää musaa kun iltakahvit porisevat ja mietitte että lähtisiköhän tänään keitolle, olen jälleen kateellinen. Rehellisyyttä, kaartin mafia vaikenee.

Grand Old

Perjantaina, loman ensimmäisenä päivänä sammuin hitteihin välittömästi. Leiriviikko oli sitten tehnyt tehtävänsä. Darrapitsat syötyäni lähdin syövyttämään päätäni lauantaiaamusta sitten pitkin stadia ja oi kun olin kännissä, vietin siinä samalla synttäreitäni. Niin omiani kuin muidenkin. Kävin läpi luftit, royalit, hatun ja mitä kaikkia baareja keskusta / kallio -akselilta löytää.

Lauantai meni rattoisassa nousussa koko kaamoksen ajan ja torjuin jopa yhden kauniin naisen yrityksen tutustua paremmin. Nyt kaduttaa, mutta kai se menee niin että bros before ho’s? Eniveis. 21 päivää seuraaviin lomiin ja huomenna n. 30 kilometrin marssi, keskiviikkona cooperin testi. Kyllä saa taas ihmiskeho kuritusta ihan kunnolla.

Taidan painua lukemaan jotain paskakirjaa joka kaapista löytyy omasta pienestä kirjastosta. Tsekataan taas jouluna tarkemmin.

Vittu

Kyllä voi mies olla sekaisin, ilman päihteitä.

?

Pahat viinit

Pääsin tänään lomille, fiilis on hyvä. Kellokin on jo 03:47 ja pojat tekee tossa keittiössä jotain etnisiä safkoja. Kuuden maissa olin hertsikan metriksellä ja siitä röökit taskuun jonka jälkeen steissille. Olin Alkossa ja tutkailin jo pulloja kun jostain kumman syystä steppailin vaan ulos liikkeestä. Tälläkin hetkellä täysin selvänä kattellu muutaman leffan ja syöny hyvin, feels great.

Huomenna vois tosin ottaa soppaa, ei sen ittensä takia vaan tässä on hyvä poppoo tulossa kasaan ja aamulla alepan kautta iltaan. himmee fiilistelyilta. Kelailee taas menneitä ja toivoo tulevia. Hyvä tässä on sohvalla makoilla. Alkaa haukotuksetkin tulla pintaan.

Rauhallista ja mukavaa iltaa kaikille.

Braincell Destruction vol. 2 (failed)

Siinähän kävi nyt niin että vauhti hiipui lauantain puolella, pojat oli liian darrassa jatkaakseen ja suuntasin darraleffan jälkeen teboilille josta lähti siksari lonkera messiin. Kumosin niitä ja hyppäsin lähijunaan, suuntana Jäke kuten erään paikallisen mukaan tulee sanoa. Yksi inttifrendi budjaa täällä ja näinpä sovittiin että törmäillään ja humallutaan.

Olin ehtinyt heittää takin sohvan reunalle ja avata yhden mukana kulkeneista ronkeloista kun vihainen naisolento tuli ovesta sisään. Perheriidan tunnusmerkit olivat ilmassa ja päätin poistua. Sovittiin, että soitellaan mutta se riitä ilmeisesti jatkuu vielä tälläkin hetkellä eikä suunnitelma kovasta kännistä duona koskaan toteutunutkaan.

Mitäs sitten? Nousuhumalassa keskellä jäkeä eivätkä tähdetkään valaise kulkua. Selvisin toisen frendin luokse josta oli tarkoitus lähteä yanoon mutta katselin että sen verran kipeää on ja jätetään menemättä. Katselin sitten jo aamuyön puolella YTV:n reittihausta että aikamoinen kävelylenkki himaan olisi jos nyt lähtisin ja päätin jäädä miehittämään sohvan. Taisin pelata lautapeliäkin ja katsoa liian monta turhaa ohjelmaa ihmelootasta called TV. Turha vehje.

Tänään takas taas inttiin mutta eipä edes harmita pahemmin. Leiriviikon jälkeen meille suodaan lepoviikko jolloin vaan ähötetään kasarmilla ja käydään syömässä pullaa sodessa. Sitten tulevana viikonloppuna taas vapaalle levänneenä ja valmiina uusiin tempauksiin.